Tämä tuttu maisema on kylätieltä käsin autosta kuvattu (kuten pilkottavasta sivupeilistä arvata saattaa). Kuvan vasemmassa laidassa on isännän suvun vanha pirtti ja suunnilleen tuonne kuvan oikeaan laitaan, aivan puurajaan, nousee päämökkimme. Puiden takana näkyykin jo heti sitten kimmeltävä joki 🙂
Täällähän ei kyllä ihan äkkiseltään kuvittelisi olevan saaressa, sillä alue on niin suuri, eikä vettäkään tahdo jyrkiltä törmiltä näkyä ennen kuin ihan läheltä rantaa vasta. Saareen pääsee kahta eri kautta. Vanhan riippusillan ylitys on kyllä joka kerta pieni jännitysnäytelmä, mutta voihan sitä vaihtoehtoisesti käyttää myös läheisen voimalaitoksen asfaltoituja siltoja ja teitä – ellei vierasta valtavaa määrää sähköjohtoja ja -systeemeitä…
